Hymyillään viha pois, joohan?

Hei... ja anteeksi.. *varovainen vilkutus* Oletteko vielä siellä? 

Tuntuupa hassulta sanoa Teille edes "hei". Niin moni on kirjoittanut ja kysynyt mihin hävisin.. 

Miksi en en ole vuoteen  kirjoittanut mitään..? Ehkä oli liikaa mietittävää itselläni siinä vaiheessa kun ruutu näytti tyhjää.. Ei saanut ajatustakaan sanoiksi. 

Niin paljon kommentteja hyvällä (onneksi kuitenkin näitä enemmän)  ja pahalla.. Moni on kirjoittanut mulle että sai voimaa mun kirjoituksista, niitä on niin surullisen ihanaa lukea. Ei kenenkään kuuluisi kärsiä perheväkivallasta.. mutta se voima mitä Te ja minä olemme kirjoittamisesta saaneet - se on se avain. Anteeksi että hävisin.. Anteeksi että en vaan enää jaksanut. Pakko myöntää että tuli iso rotko vastaan ja sen rajan ylittämiseen meni ilmeisesti näin kauan aikaa... Se rotko joka sisälsi pahat ihmiset ja niiden pahat sanat  - Se laittoi hetkeksi miettimään mikä oli minkäkin arvoista? Tuli tyhjä paperi eteen.. ei sanoja.. ei uskallusta sanoa ääneen enää mitään... Mutta nyt olen taas vahvempi kuin koskaan aikaisemmin ja toivottavasti pysytte vielä tämänkin ajan jälkeen mukanani? <3 

Se on mielenkiintoista että teet mitä tahansa, aina se on on jonkun toisen mielestä väärin. Kerroin kuulemma liikaa meidän elämästä ja ennen kaikkea kerroin kuulemma satuja. - Jos joku "viisas" uskaltaa noin sanoa niin lukekoot ensimmäisen sivun lauseen uudestaan "Faktaa taikka fiktiota - päätä itse" ;) No niin jatketaan...

Aina arvostelijoita löytyy joka nurkan takaa.. Thats it. Minä oon minä, enkä muuksi muutu. Jos en kelpaa Sinulle, niin saa painaa "ignorenäppäintä" ;) Hymyillään yhdessä pahat ihmiset pois, jooko? ;) 

Kritiikkiä toki pitää osata ottaa vastaan mutta tyhjänpäiväistä katrkeruutta taikka kiusaamista ei koskaan tarvitse sietää! Ja jos nyt joku uskaltaa vaan nimettömänä tai nurkan takana sanoa jotain niin se kertonee heikkoudesta.. eikä mistään muusta kuin omasta pahasta olosta ... Olisitte sitten edes niin rohkeita että uskaltaisitte sanoa asianne ääneen päin naamaa? :D Toisten ihmisten elämän arvostelu on aina niin helppoa. ... Välillä voi olla hiljaa jos ei ole mitään kaunista sanottavaa.. Sen olen pojallenikin saanut saanut iskostettua muistiin... <3  ..... Se joka uskaltaa myöntää virheensä ja ottaa oppia omasta elämästään ja miettiä omia tekemisiään pääsee paljon pidemmälle, aina, kuin se joka elää toisten ihmisten elämää joko katkeruudella taikka pahoilla puheillaan.  

Ja mulla on ollut niin ikävä tätä kirjoittamista että nyt olen tässä ja pysyn.  

Mä olen taas yhtä vuotta viisaampi. Niin paljon tapahtui ja niin paljon mentiin pää edellä puuhun vuonna 2015 että huh huh... Sekä myös jos ajattelemattomasti kun yrittää tyytyä ja elää elämäänsä puolikkaana, se kostautuu.. Onni lähtee ja tulee sisältä. Jos sitä ei ole, ei se sinne myöskään tule väkisin vaikka mitä tekisi. 

Jos jotain niin kärsivällisyyttä olen ainakin oppinut taas lisää.. Sekä myös tottakai negatiiiviset asiat valitettavasti opettavat kyseenalasitamaan ihmisiä lisää... Asuimme poikani kanssa Porvoossa vielä silloin ja nyt olemme muuttaneet Helsinkiin ja pienen notkahduksen, (ei niinkään pienen vaan oikeasti aika ison elämän muutoksen) jälkeen nyt voin sanoa että kaikki on hyvin. Elämässä tulee välillä täysin vääriä ihmisiä vastaan ja ne täytyy vaan sitten poistaa jotta itse pääsee eteenpäin. Monta mustelmaa on tarvittu siihen ennen kuin olen oppinut että jotkut ihmiset voi välillä olla sisältään kuin myrkkykäärmeitä.. 

 - No se siitä. Kaikki kasvattaa ja kaikesta oppii. Hiljaa mutta varmasti.. joka vuosi lisää ja lisää. Sitä on se elämä.

Rikottu rakastaa eniten, eiks se näin mennyt? ;) Mä tulen joku päivä rakastamaan jotain ihmistä niin että.. Mä tiedän. Mä olen täynnä rakkautta. Mä olen aina ollut. Onnellinen huokaus. Mä odotan sua.  Siis sellainen mikä tuntuu hyvätlä. Siis se rakkaus. Uskon siihen vieläkin. 

Kun löytää ihmisen joka näkee Sinun läpi ja rakastaa Sinua  juuri tuollaisena kuin olet, se on jotan ihan mieletöntä. On se sitten vain pinei hetki, siis se läsnä olo. Se on rakkautta. Jos löydät ihmisen joka on siinä pahimmallakin hetkellä vieressäsi niin pidä kiinni. Rakkaus toisesta maasta, toisesta elämän tilanteesta, jopa mahdottomalta tuntuva rakkaus. Rakkaus tuntuu joskus mahdottomalta. Se jos löytää ihmisen jota rakastaa.. Mitä mä siitä tiedän? En kai vielä mitään.. :) Rakkaus ei katso sitä että Teidän tulee olla joka päivä yhdessä. Sillä on paljon isompi voima ja jos se on oikeaa rakkautta se voittaa kaiken.

Uuden vuoden aattona 2016 soviittiin pojan kanssa uudessa kodissamme kaksistaan että tää on nyt sitten meidän vuosi eikä kenenkään muun! Me naurettiin ja tehtiin päätös että kaikki se uusi mikä oli tullakseen vuonna 2016 on pelkkää hyvää.

Ja mun poika on niin onnellinen! Ja tää koti; kun muutettiin tänne niin poika sanoi; Kiitos. Hän  oli vaan niin onnellinen siitä että meillä oli edessä ihan uusi alku <3 Rakkautta sisältävä koti ennenkaikkea. Koulun vaihto sujui hyvin pienien alkukankeuksien jälkeen ja nyt poika rakastaa uutta kouluaan ja opettajaansa. Heillä on luokassa 20 poikaa ja neljä tyttöä että siinä jos missä saa pitää kuria! Iso kiitos ihanalle opettajalle siis! <3

Mutta en mä mitään kyllä helpomman kautta kyllä tee; piti metsästää tää rakkaus niin monen, monen, monen mutkan takaa ja vielä toisesta maasta! :D Eikö Sari missään voi mennä sieltä missä se aita on matalin?!? Hih! ... Kaikille Teille jotka elätte etäsuhteessa, voimia.. Se rakkaus kyllä kantaa niiden päivienkin yli kun ette näe. Rakkaus on silloin vahva kun se on sitä oikeaa. Se menee kaiken läpi. Myös sen ikävän. 

Meillä on nyt ihana perhe. Perhe jossa voi sanoa ääneen miltä tuntuu. Perhe jossa nauretaan, tehdään yhdesssä asioita, kiukutellaan, pyydetään anteeksi. Perhe jossa puhutaan paljon.. vieläkin ;)  Avioerolasten kanssa tulisi mielstäni puhua ja puhua.. ja kuunnella niitä pieniä ihmeitä, kuunnella tarkkaan. Se on ainoa asia mitä pieni lapsi voi vanhemmiltaan mielestäni vaatia arjen kiireiden hetkessä. Sitä että ollaan läsnä. Ja jutellaan. Hetken päästä se puhumisen voima kääntyy ymmärrykseksi ja oppimiseksi.. ja voi mitä keskusteluja taas meillä on ollut.. 

Välillä eteen tulee niin vaikeita ja niin hankalia kysymyksiä ja välillä taas näkee kuinka pieni lapsi ymmärtää enemmänkuin itse äitinä edes tajuaa..  Elämä virheineen ja onnellisuuden hetkineen on on saanut mun pojan myös ymmärtämään ja arvostamaan niitä ihan pieniä asioita. Kaikki tämä on valmentanut poikaani myös hänen omalla urallaan. Mulla on niin upea poika! 

 -Kaikella on tarkoituksensa-

Mun pieni on saanut töitä todella paljon nuoreen ikäänsä nähden ja kaikki rahat laitettu hienosti säästöön! ;) Töiden kautta hän on saanut niin paljon lisää itseluottamusta, ja ne hymyt kun hän onnistuu! Sydän sulaa silloin ... Hän niin rakastaa jokaista hetkeä kun hän saa näytellä. Tästä äidistä tulee tätä menoa vielä isona sen ihan oma manageri :D Mutta kuulemma hän muutenkin ottaa mut mukaan kaikkialle ja aina :D  Rakastan sua kulta niin paljon. Because of you. " Ei kukaan, ei mikään, ei koskaan.".

-Sari