... itsetutkiskelua ...

 

Hiljaisuustta flunsassa.

Olen
ollut aivan kamalan kipeä viimeiset pari viikkoa.. Tämmöistä flunssaa ei ole koskaan ollutkaan, vielä.

Viime viikolla perjantaina oli onneksi ensimmäisiä kuumettomia päiviä, mutta vielä  on hiton
yskä joka ei vaan taltu millään, öisin varsinkaan... Plääh.. No ehkä ensiviikolla ;)

Onneksi mun tiimiläiset on töissä voineet hoitaa mun kohteita. Kiitos Teile ihanat! <3  Ei olisi kovin
ammattitaitoista juosta asiakkalla sellaisessa kunnossa missä olin mm. viime
viikolla vielä.. :(

En ole yhtään kiva olla neljän seinän sisällä, joten tuntui että elämä on täysin pysähtynyt
kun on niin kipeä että ei voi tehdä yhtään mitään. Mutta pakko ne pysähdyksetkin vaan välillä on hyväksyä..

 

Itse kyllä pelästyin myös tuota kamalaa tautia niin että luulin pahimpina päivinä
että henki lähtee.. Ja kun poikani näki mut kipeänä hän pelästyi todella
paljon. Ei ole meinaan tämä äiti useasti vaan sängyn oma ja ihan taju kankaalla
kauheasta kuumeesta johtuen..

Tämä äiti on aina tehnyt jotain vaikka olisi kuinka kipeä. No ehkä se myös siksi
menikin näin pitkälle.. Kai sitä oikeasti ihmisen vaan pitää joskus pysähtyä ja
ei voi aina vaan vaatia lisää ja lisää itseltään. Äitiyis laittaa mua
tekemään asioita aina vielä tuplatehoilla, niin että mukamas en vaan voi koskaan olla vaan... Olla vaan tekemättä mitään. Mä en vaan osaa sitä.

 

Voiko yksinnhuoltaja koskaan
pysähtyä. Ei mun mielestä. Olen tästä varmaan maininnutkin aikaisemmin myös...

Mutta nyt opin kyllä sen että pienikin flunssa on kunnioituksen arvoinen.. Ei saa
ottaa turhia riskeja ja sairastuttaa itseään niin pahasti että pienikin
pelästyi..  No onneksi se pelästyminen on
puhuttu nyt läpi myös kuraattoria myöten..

Tuosta pääsenkin seuraavaan aiheeseeni.. Kuraattori, terapeutti, psykologi - Kuka niiden
palveluita tarvitsee? Meillä tarvitaan. Mä tarvitsen.

 

Näen asian vahvuutena enkä heikkoutena.. Jokaisen meistä tulisi olla avoin sille
ajatukselle että voi kehittää itseään miettien itsensä kanssa vaikka ammattiapua
käyttäen miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Löytää vastauksia kysymyksiin mitä on tapahtunut ja miksikin.. Hassua että niin moni pelkää jopa tutustua omaan itseensä.

Me kävimme myös eksän kanssa parisuhdeterapeutilla. Kaikki siis todellakin
yritettiin.

Mä jatkoin siellä kyllä yksin sitten kun ero tuli eteen.. Olen todella kiitollinen
sille työntekijälle joka jaksoi kuunnella mun itkuja.. Ne itkut ei vaan silloin
olleet aitoja.. tai siis nyt näin jälkikäteen voin sen myöntää. En mä silloin
myöntänyt näitä asioita vaan yritin mennä eteenpäin jollain hullulla tahdon
voimalla... Siksi että hävetti niin helvetisti niin en mä mitään uskaltanut
kertoa oikeilla sanoilla, en terapeutilleni, enkä neuvolassa, enkä päiväkodissa
kun olimme puhuttelussa asian tiimoilta..  En ollut valmis siihen..

Sääli.
Sääli siksi että mä olisin varmaan jo paljon pidemmällä kehityksessäni.. Enkä
saisi enää kylmiä väreitä jos katson esimerkiksi elokuvaa missä tulee liian
tuttu kohtaus eteen.. Jokainen joka on ollut sellaisessa tilanteessa että saa
pahoja muistoja jostain pienestä asiasta ymmärtää näitä sanoja..

Se ei katso aikaa eikä paikkaa kun liian pahan muiston saa eteensä.. Miten
selittää tuota asiaa nykyiselle puolisolle? Ei mitenkään. Se joko katsoo sen
lopun elämän kehityksen pois niistä muistoista tai sitten se ei katso sitä.. Se
vaatii todella paljon. Ihmismielen tuhoamiseen tarvitaan paljon vähemmän kuin
sen eheyttämiseen. Rikottu mieli vaatii niin paljon hyvää että se uskoo ja
luottaa ihmisyyteen..

 

Yksi kaunis ihminen sanoi mulle muutama viikko sitten että hän on todella pahoillaan
siitä miten olen joutunut kärsimään elämässäni. Älä ole. Ei tarvitse. Kaikki on hyvin nyt.

 

Me käytiin hänen kanssaan asioita läpi hyvinkin tarkasti ja hän kysyi monia kysymyksiä
mitä kukaan ei ole koskaan ennen uskaltanut edes kysyä.. Muistot tuli
voimakkaasti esille siinä hetkessä. Ja se näkyi myös ulospäin. Kiitos kaunis
haastattelusta. Vaikka näit kyyneleitä se yksi tunti auttoi mua paljon. Jäät
varmasti ikuisesti muistiini. Sä olet hyvä ihminen.  Ja teet niin hyvää työtä. Olet myös äiti niin ymmärrät
paljon enemmän sitäkin kautta.

Se tunti sai mut miettimään vielä enemmän joitain kysymyksiä jälkikäteen..

Miksi ihminen toimii itseään vastaan niin että ei tajua tekevänsä itsellensä
pahaa? Vai tajuaako kuitenkin ja sitten jättää jonkun asian vuoksi sen
myöntämättä itselleen? Jos siis puhutaan esim. väkivaltaisesta suhteesta,
syömishäiriöstä, tms.. Onko joku joka määrää ihmisen rehellisyyden itselleen? Onko
se asia minkä voi oppia? Voiko itseään muuttaa? Voiko ihminen olla rehellinen
itselleen? Voiko myöntää pahatkin asiat katsomalla peiliin? Nähdä se minkälainen on itse ihmisenä, taikka mikä on mhdollisesti hätänä missäkin elämän tialnteessa.

 

 Miten oppia myöntämään itselleen asioiden oikea
laita? Miten arvostaa itseään? Miten oppia arvostamista muita kohtaan? Miten olla
rehellinen omista tekemisistään?

 

 Valehtelu itselle on paljon helmpompaa kuin muille. Tai siis niin mä sen koen. Itselleen on helpompi uskotella valheita kuin toisille. Mutta jos valehtelet itsellesi sekä myös sitä kautta muille, niin se ei kyllä muuta kuin tee tuhoa.

 

Se ei ole itsensä arvostamista, eikä myöskään muiden..

Mistä arvostus tulee? Ei ainakaan ammatin kautta. Eikä sen mikä koulutus taustalla on. Arvostus tulee sen
kautta minkälainen ihminen muille ihmisille.

 

Multa tänään kysyttiin että miten ajattelen muiden kuvailevan mua?

Vastasin
niin rehellisesti kuin pystyin... Kyllä siellä myös niitä negatiiivisia piirteitä
tulee tottakai esille, kaikilla on niitä. Mä olen ihan liian herkkä ja joskus
liian kovasanainen, omaan vahvat mielipiteet - sanon ehkä ääneen enemmän mitä
pitäisi. Kenellekkään kuitenkaan mitään pahaa tarkoittamatta.  Mä en voi sietää eriarvoisuutta.

 

Kaikki me ollaan täällä samoilla pelikorteilla, se että minkälaisia kortteja me käytetään
muita ihmisiä vastaan on ihan jokaisen oma asia.. En syytä enkä arvostele ketään.. Joskus meidän on vaan hyvä miettiä minkälaisia singnaaleja taikka minkälaisia pelimerkkejä me jätämme jälkeemme.

 

Mun arvomaailma koostuu mun historiasta ja siitä miten mä olen oppinut elämästä.

 

Mä olen myös oopinut pikkuhiljaa rakastamaan itseäni ja oppinut hyväksymään mut sellaisena kuin olen. Kiitos niin monelle ihmiselle. Tiedätte ketä olette. Te ootte saaneet mut uskomaan itseeni joka päivä enemmän ja enemmän. 

 

Mä toivon niin että mua pidettäisiin hyvänä ihmisenä. Toivottavasti mut niin
muistetaan aina...

 

Sekä toivottavasti osaan opettaa lapselleni sen että jokainen
vastaantuleva ihminen on yhtä arvokas.

Me kaikki ollaan täällä loppupeleissä niin yksin. Ja jos me ei tehdä
vastaantulevan elämästä parempaa hymyilemällä niin miksi me sit täällä ollaan?
Mä ainakin haluan uskoa että meidän jokaisen tehtävä on olla toiselle hyvä. Mä
rakastan ihmisiä. Hyviä sellaisia. Jokaiselta voi oppia jotain. Jokaisella
meillä on joku tarkoitus täällä. <3

 

Mä tein pienen persoonallisuus testin.. ;) Pakko myöntää että juu-u kyllä se minä olen..

 

 

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti	----------------*------------------------	Introvertti
Käytännöllinen	--------*--------------------------------	Intuitiivinen
Ajattelija	--------------------------------*--------	Tuntija
Impulsiivinen	--------*--------------------------------	Harkitsija

(ppmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet lämminhenkinen, ulospäin suuntautunut, iloinen ihminen, jolla on aina aikaa hauskanpidolle, ja joka välttelee tylsiä ihmisiä jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Sinulle soveltuvat parhaiten ammatit, joissa voit olla tekemisissä ihmisten parissa, kuten myyntityö, neuvontatyö, asiakaspalvelu, hoitotyö, kriisiapu ja esiintyvä taiteilija. Ihmistyyppisi luonnostaan tarkkailee toisten käyttäytymistä ja pohtii, mitä toiset oikeastaan haluavat. Valitsitpa minkälaisen ammatin tahansa, siinä puhumisella on oltava tärkeä rooli. Olet parhaimmillasi toisten ihmisten seurassa, ja vältteletkin yksinäisyyttä ja eristymistä. Uskot että elämän, työn ja ihmissuhteiden pitää olla hauskaa ja palkitsevaa. Et viihdy synkissä oloissa. Kaltaisesi ihmiset ovat valloittavia, terävä-älyisiä ja mieleltään avoimia. Toisten mielestä saatat viihtyä liian usein juhlissa. Sinua saattaa ahdistaa se, jos sinulta odotetaan vakavamielisyyttä, muodollisuutta, logiikkaa, järjestelmällisyyttä ja täsmällisyyttä.

 

 

Hih.. Ei pidä kuitenkaan kaikkea lukemaansa uskoa vai.. Vai onko myös kaikki televisiossa näkyvä aina totta? :D

 

Rakkaudella; Sari

 

- Rakasta tänään vielä enemmä kuin eilen -  Kokeile saatko sillä myös itsellesi niin enemmän hymyjä takaisin. Halaa ja sano jotain ihanaa puolisollesi ja lapsillesi. He on siinä nyt. Sun lähellä. Olkaa toisillenne hyviä. <3 Ja muistakaa sanoa kiitos.. Sekä anteeksi jos tarvetta on. Ennen kaikkea puhukaa toisillenne. Kukaan ei ole kenenkään ajatustenlukija. Vaikka moni niin kuvitteleekin..