Pelasta itsesi, mene piiloon!

Saunaan äkkiä piiloon, ehkä se ei tajua että mä olen täällä. Ovi kiinni. Äkkiä lukkoon tää ovi, hitto kun kädet tärisee. Rauhoitu. Laita valot pois. Onneksi mulla on toppatakki ja sitten toi kaulaliina.

Kaikki  hyvin. Teen vaatteista itselleni tyynyn. Pitäisikö mennä tuonne lauteiden alle? Ei, ei se tänne enää tule. Mä olen ihan hiljaa. Mä haluan vaan nukkua. Puhelin piiloon jonnekin äkkiä. Mistä mä saisin sen jos on tarvetta? Anna mun pliis nukkua. Älä ole enää vihainen.. Kiltti. Mä annan anteeksi huomenna kaiken, mä haluan vaan nukkua.

Mitä mä täällä taas teen? Miksi mun elämä on tämmöistä? Miksi kukaan ei auta?

No mä nyt nukun saunassa tän yön. En varmasti ole ensimmäinen nainen joka joutuu tämmöiseen.. Kyllä tämä tästä. Yksi yö. Ei se haittaa.

Poika tulee onneksi huomenna hoidosta ja silloin helpottaa viimeistään.  Tai sit mä lähden huomenna. Kun vaan saisin jonkun vaan ensiksi näkemään tämän. Kuvittelenko mä tän kaiken? Onko tämä totta? Oliko sen sanat totta? Se on siis pettänyt mua.

Voi että kun on kylmä, onneksi kuitenkin kohta nukahdan. Olen kuitenkin nyt turvassa. Ei se tänne tule. Täällä on ihan pimeää ja hiljaista. Onneksi mä mahdun nukkumaan täällä saunassa. Ehkä se meni jollekin kaverille.

Ovi kävi. Ulko-ovi. Voi ei! Se on vieläkin vihainen. Nyt se tulee.  Näenkö unta?

Ei, mä heräsin siihen kun se ovi avattiin väkisin ja mut haettiin sieltä saunasta. Takista kiinni ja sitten se oli menoa.  Mut vedettiin sieltä ulos.

Ne hetket jolloin mun kimppuun käytiin, ne hetket sai mut aivan lamaantuneeksi. Odotin sitä viimeistä hetkeä, odotin sitä että kaikki päättyy jotenkin. Kunhan en vaan sano enää mitään, niin kyllä tää jotenkin päättyy.

Tönäisy. Lensin lattiaan, pää kolahti, sattui. Mä kaaduin. Tää oli mun vika. Sit muhun tartuttiin uudestaan.

Tunsin käsissä, ranteissani puristuksen. Huutavat kasvot ihan lähellä mun kasvoja. Yritän olla hengittämättä. Katsoa toiseen suuntaan. Sain onneksi käännettyä pääni pois. En voinut tuijottaa niitä silmiä mitkä oli ihan hulluuden vallassa.

Ne silmät kihisi kiukusta. Toisaalta niissä ei ollut mitään eloa. Pupillit ihan pienet. Tupakka haisi ja se viina, se oli taas vaan juonut niin paljon, ei se tarkoita tätä. Vai tarkoittaako? Se huuto sattui korviini. Ne sanat tuhosi mua; helvetin huora, mitä sä teit tänään siellä? Kenen kanssa sä puhuit? Etkö sä tajua että  mä rakastan sua!? Pidätsä mua tyhmänä? Helvetti että sä teet mut hulluksi, sä se olet niin tyhmä! Mä en kestä sua! 

 - Tyhmä. Se mä olen. Mä olen se joka tekee väärin. Mä en vaan osaa olla jotenkin oikein. Mä olen ansainnut tän. 

Samalla käsiä puristettiin vaan lujempaa ja lujempaa.  Hellyyttäkö ja rakkautta noissa sanoissa oli? Olinko mä vaan ollut taas liian iloinen jollekkin.. Olin. Mä en voi enää tehdä niin. Mä en saa.

Kuulisiko joku tämän, naapurit. Tulkaa. Soittakaa poliisit! Jonkun on kuultava tää. Älkää jättäkö mua yksin. Tulkaa hakemaan mut. Miksei se lyö niin että mulla olisi silmä musta? Miksei se tee tästä helpompaa? Mä en enää jaksa. Kyyneleet valuu. En halua enää. En halua enää mitään. Ota mut. Tee ihan mitä vain. Mä luovutan. 

Mä en luovuttanut. Älkää kukaan luovuttako omaa itseänne toisen pahuudelle.

-Sari