- Salattu sisar -

Sun tytär

Sä asuit kotona 27- vuotiaaksi. Sit sä muutit mun luo. 

Olit mua ennen seurustellut useamman tytön kanssa ja saanut yhden niistä myös raskaaksi. Se tyttö halusi pitää sen lapsen.

Sulla on siis tässä maailmassa nyt kaksi lasta. Ne ei tunne toisiaan. Sä et tunne sun tytärtä. Sun poika tietää että sillä on siskopuoli. Sä et sitä sille ole hallunnut kertoa. Kysyin sulta että eikö tämä asia häiritse sua? Sä kommentoit siihen vain että ” No kyllä mä varmaan turpaan saan tästä hyvästä, sitten kun meidän poika saa tästä tietää”.

Kerroit itse että sun tämä aikaisempi suhde meni sen takia pilalle että joit iltaisin olutta ja siitä ei oikein tykätty. Onko se nyt mikään ihme?

Olut siis tuhosi myös sun ja sun tyttären suhteen. Sä olet viimeksi nähnyt sen kun se oli jotain 4-vuotias, muistaakseni vuonna 2004. Nyt se tyttö on jotain 16-vuotta.  Sillä voi olla sun silmät. Sillä on isä jota se ei tunne. Se tunne on varmasti ihan kauhea. Mä sanoin sulle aina sitä että se tyttö on koska tahansa tervetullut meille. Lapsilla olisi oikeus tuntea toisensa. Se ei olisi keneltäkään pois. Ai niin paitsi sun rahoista, elatuksmaksut. Niitä sä et halunnut. Siksi et halunnut nähdä sitä lasta. 

Miten sä voit olla niin että sä et näe sitä? Puhutaan tästä tytöstä nyt nimellä Nella. Meidän pojalla on sisko jota se ei tunne.

Televisiosta tuli kerran mainos Kadonneen jäljillä ohjelmasta. Pieni kysyi silloin että; "Miten joillain ihmisillä voi olla sisko mitä ne ei muka tunne?" Tiesin hetkeni tulleen. Mietin että nyt jos koskaan.

Kysyin lapsen ajatuksia siitä että jos äiti ja isä jättää jotain noin tärkeää kertomatta. Vastaukseksi sain lauseita että;"Eihän se ole missään tilanteessa oikein olla kertomatta että jos jollain on sisko? Miksi sitä ei voisi kertoa? Miksi se äiti ja isä haluaisi salata sen?"

Mä kerroin sen meidän pojalle. Tiedoksi siis sullekkin että hän tietää että sulla on myös tytär. Tytär. Tiesin tehneeni oikein. Meidän poika oli innoissaan kun kerroin sen. 

Kysyin pojaltani lapsen tasolla tarinan muodossa kysymyksiä että miten hän näkisi tilanteen oikeuden. Olisiko oikein että lapselta salattaisiin asia. Olisiko lapsi pettynyt tai iloinen  jos sille kerrottaisiin vasta kun se olisi kahdeksantoista? Mun poika vastasi että tottakai olisi pettynyt, sillä sen äiti ja isä ei olisi kertonut sille totuutta. Mun poika oli vähän yli kahdeksan vuotias silloin, kun hän sai tietää siskostaan. Mun lapsi tarrautui mua käteen kiinni ja sanoi;

 ”Sä kerroit! Sä kerroit! Sä kerroit!” ja samalla kyyneleet valui silmistä jotka hymyilivät. Se hymy johtui varaman myös siitä että toinen tunsi olevansa luottamuksen arvoinen. 

Jokainen kaipaa sitä tunnetta että ihmiset jotka ovat lähellä ovat rehellisiä. Lapsi myös vaistoaa jos sen sanoja epäillään taikka ei arvosteta lasta. 

Painotin keskustelussa sitä että isi rakastaa sua kuitenkin ihan kaikista eniten.

Isi ei vaan ole osannut sulle kertoa tätä. Se ei muuta mitään missään suhteessa. Sun isi on aina sun isi ja sä olet aina sen poika. Ja painotin että voit toki heti kertoa isille että sä tiedät tiedät siitä tytöstä. Mutta pieni ei halunnut. Se tuli heti selväksi että poikani ymmärsi sen että se oltiin salattu tarkoituksella.

Pikkuinen on joutunut liian moneen kertaan jo toteamaan ääneen mulle, sitä turhautuneisuutta kun se miettii joitain asioita että miten kertoisi isille..  Se huokaisee ja miettii että ”Ei isi kuitenkaan… jne… ”

Pojan kanssa käytiin sinä iltana keskustelu joka meni näin;

”Äiti, lupaathan että muistutat mua joka vuosi siitä Nellasta? Olihan sen nimi Nella? Voisko sen etsiä Facebookista? Tunnetko sä sen äitiä?” Mä vastasin noihin kysymyksiin niin hyvin kuin pystyin. Tottakai mä pidän huolta siitä että sä muistat sen tytön aina. Sitten poikani vielä sanoi hiukan hymähdellen lauseen; ”mä voisin kyllä kertoa isille että sillä on yksi salaisuus. Mutta en kyllä sano. Mä aijon odottaa siihen asti että isi kertoo ite”. Ja se pettymys mikä silloin näkyi pienen pojan silmissä oli ihan hurja. Toinen itki sitä että miten isi ei luota siihen. Se on puhunut siitä useasti.

”Isi ei oikein taida luottaa muhun”

Ps.  "Nella" tule koska vaan ovastamme sisään. Olet aina tervetullut <3

Niin hyvin sanottu ;)

-Sari