Elämäni aikaisemmin.. Tarina perheväkivällasta selviytymisestä...


- Tyhjä mieli -

29.09.2016 21:57

 

- Tyhjä mieli -

 


Mä en tiedä mitä sanoa. Mä en tiedä miten voisin ketoa kaiken tämän mitä me
jutellaan pojan kanssa.


Miten voisin kertoa kaiken mitä mulle tapahtui "entisessä elämässä? Ja se kaikki
miten se vaikuttaa myös poikaani tänäkin päivänä... Mm. oluen tuoksu..


 

Tämä on välillä yksinkertaisesti kaikki vaan niin liikaa.. Tai ainakin hetkittäin
tulee sellainen olo. Niin kuin tänään pyykkituvassa. Tuli yksinkertaisesti niin
pysäyttävä hetki eteen taas että...

 

 

Onneksi mun poika puhuu mulle. Se on sille
tosi tärkeää että se voi puhua. Sitä mä sille toitotankin. Joka päivä. Ja että hän
on aina tervetullut kotiin, tapahtui mitä tapahtui. ....Pyykkitupahetki jatkui hetken päästä kyllä taas paljon iloisemmmin mielin sillä aloimme pelleimään kuvien kanssa. Me rakastetaan kuvia. Tai siis se on vaan meidän juttu. Kun ollaan kaksistaan hauskuutetaan toisiamme myös videoita kuvaamalla. Tuon vakavailmeisen kuvan poika sai napattua myös musta kun alettiin hassuttelemaan meidän omia juttuja.. ;)

 

Olemme kaikesta huolimatta menossa oikeaan suuntaan. Olemme onnellisessa perheessä nykyään <3 
Siitä olen niin kiitollinen.

 


... Lapsen tapa käsitellä asioita on jotain niin taianomaista. Kesken arkisten tekemisten
voidaan kysyä taikka sanoa yhtäkkiä jotain hyvinkin vakavaa. Ja ihan niin että
mikäään sitä edeltävä asia ei ole liittynyt milläänlailla siihen aikaisempaan keskusteluun.


Meillä on ollut aina tärkeää käydä päivän tapahtumat läpi ja jutella mikä oli kivaa ja
mikä ei... Sekä minkälaisena ihmisenä itseään poikani pitää. Meilä oli joskus
pienenä iltaloruna ennen nukkumaan menoa sellainen jossa kerroin kaiken
positiivisen pojastani mitä vaan ikinä keksinkään ja samalla pidin hänen sydämellään
kättä; "Olet kohtelias, olet viisas, olet avulias, olet ystävällinen, olet
komea, olet rakkain."


Noi on ihania hetkiä ja tiedän että ne läheiset hetket lapseni kanssa tulee koko
ajan vähenemään mitä vanhemmaksi poikani tulee. Kohta ollaan jo ihan kunnolla
teini-iän kynnyksellä ja ongelmat varmasti senkuin vain suurenee. Apua! :D


Joku joskus sanoi minulle että kun lapset on pieniä, niin ongelmatkin on pieniä, kun
lapset on isoja, niin sitten on myös isoja ongelmia.. Niitä odotellessa ;)


...
Kukaanhan ei koskaan tiedä mitä omasta lapsestaan kasvaa. Toivoa voi vaan
hyvää. Sitä minä niin toivon. Toivon
niin suuresti että poikani toteaa joskus aikuisena että hänellä oli kuitenkin
loppujen lopuksi kaikki ihan hyvin. Paljon vakavia asioita käsitelty pienestä
pitäen mutta toivon niin että kuitenkin hänellä on ollut turvallinen olo minun kanssani.
Turvallisuuden tunne on meille jokaiselle tärkeää. Se on kaiken perusta. Muuten
ei voi luottaa mihinkään.

 


Ihanat hetket muuttuu välillä hyvinkin vakavaksi täällä meillä hyvinkin yhtäkkiä.

 Kun ne puheet on jotain
sellaisia että lapsi alkaa itse miettimään miten toimii aikuisena sitten
eritavalla. Se on välillä todella rankkaa kuultavaa.


Tiedän
että mun poika on todella herkkä, mutta samalla todella vahva. Hassua. Tuli
ihan hymy huulille kirjoittaessa tuota lausetta koska mähän olen itse ihan
samanlainen. Herkkyys on vahvuutta. Herkkä ihminen huomaa enemmän. Herkkä
persoona lukee ihmisiä enemmän.

 


Tällä viikolla mun poika on miettinyt asioita jotenkin todella vakavasti. On
miettinyt mikä on oikein ja mikä on väärin. Miten ihmiset kohtelee toisiaan,
mikä on kiusaamista. Miten hän itse välttyy olemasta toisille paha? Tai miten
hän itse osaa olla tarpeeksi vähän, hän viittasi tällä siihen että nytkun hän
näyttelee ja on onnistunut siinä niin hän ei missään nimessä halua kuulemma
tulla mitenkään ylimieliseksi asian kanssa. Hän miettii ja miettii.. Ja onneksi puhuu ääneen myös, jolloin niitä asioita voi käsitellä. Koulussa kuulemma häntä kiusataan tämän alkavan uranvuoksi jo.. Se ei ollut kivaa kuultavaa.. No jollainlailla en ole yhtään ole yllättynyt.. Erilaisuus on aina jotain mihin kiinnitetään huomiota.


Voiko
aikuinen kiusata lasta?  Voiko oma
vanhempi kiusata lastaan? Voi. Voiko sen tehdä tahattomasti? Mä toivon niin.


Asioita mitä ollaan keskusteltu on oikeasti vaikea edes itse uskoa.  Enkä mä haluaisi joutua miettimään tämmöisiä kysymyksiä. Mutta meidän on pakko. Sillä me mennään eteenpäin.

Sillä että me puhutaan ja mietitään, sillä me saadaan
sydän puhtaaksi ja sitten meillä on hyvä olla.

 

-Rakastakaa toisianne ja sanokaa se ääneen-

 

Sari

 


 

 

—————

Takaisin