- Yksinäinen joulu -

Miten mä kuvailisin mun ja mun pojan elämää eron jälkeen? Tätä multa on myös kysytty useasti...

Muuttuuko elämä miten sen jälkeen kun se ydinperhe ei ole enää yhdessä?

Kyllä. Kyllä se muuttuu. Sydän ei ole enää ehjä. Se on hajonnut.. En voi kieltää sitä. Enkä halua huijata.

Alkuun on niin kamalan vaikeaa, täydellistä helvettiä.... Yksinäistä.. Hiljaista.. On paha olla.. Kaikesta. Tuntuu siltä että on tehnyt jotain väärin. On sitten jätetty tai jättäjä.

Se lapsi siinä Sinun edessä ei ymmärrä yhtään mitään, eikä halua ymmärtää. Se ikävöi. Kysyy ja itkee että missä äiti taikka isä on. Sanoo vielä ääneen että "Mä haluan isin luo!" " Sä oot tyhmä!" ....Ja vanhempana näet kyllä sen kaiken. Tunnet niin monta myrskyä sisälläsi kuin olla ja vaan voit eikä ole enää sitä toista vanhempaa kenelle niistä kertoa..

Olet sitten isä taikka äiti, näet kyllä milloin sen toisen vanhemman kuuluisi olla siinä vieressä ja se tunne raastaa sydäntäsi.

Sitten tulee ensimmäiset juhlapyhät ilman sitä toista vanhempaa. Missä lapsi on? Sinulla ehkä aaton, taikka aattoa edellisen päivän.. Tai sitten vasta uuden vuoden jälkeen.. Joka tapauksessa kaikki on jotenkin niin puolikasta.. Perhe-elämän jälkeen joudut kohtaamaan itsesi.

Siinä vaiheessa viimeistään alat ymmärtämään miten yksin voitkaan olla. Vielä hetki sitten Sinulla oli perhe ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Tai siis piti olla.

Juhlapyhät ja ne tunteet.. Joulu ilman sitä kokonaista perhettä. Voi helvetti se voi tuntua yksinäiseltä. Vaikka lapsesi olisikin siinä vieressä. Teet kaiken että lapsellasi olisi hyvä juhla. Silti itket yön pimeinä öinä vaikka aatto olisi onnistunut.. Lapsi olisi ollut onnellinen. Sinä vaan et ole. Tunnet surun, tunnet kyyneleet.. ehkä myös vihan. Rakkaus on hävinnyt. Toivo on hävinnyt.

Sukulaisten kysymykset, taikka vaan pelkät ilmeet.. Ne tuntuvat pahalta. Sä et ole onnistunut. Olet eronnut. Olet mahdollisesti suvussanne ensimmäinen joka on eronnut. Se ei ole helppo rooli.

Olet se jolla on mennyt kaikista huonoiten.

Se tunne sattuu. Häpeät sitä. Et halua olla siinä. Et halua olla Sinä.

 Sitten sen pyhän, vaikka jouluaaton jälkeen tulee se päivä kun lapsesi lähtee sille toiselle. Sille joka on lapselle ihan yhtä tärkeä kuin sinä. Näet kuinka lapsesi juoksee sen toisen vanhemman syliin ikävissään. Olet iloinen että he näkevät hymyillen toisensa. Molemmilla oli ikävä. Samalla olet niin surullinen että et tiedä miten olla.

   Luopuminen on niin tuskaista ja kaikista vaikeinta... Se pelottaa. Se sattuu. Silti tiedät miksi olette   

                                    eronneet. Silti ajattelet että kaikki on niin saatanan väärin.

                                        Et tajua mitään.. Et ymmärrä. Olet vaan pelkkä tyhjä kuori..

Jäät yksin. Olet niin yksin. Mietit ehkä hetken että nyt saat vihdoin nauttia omasta ajastasi. Ei mene ehkä kuin puolituntia ja olet aivan hajalla. Mietit mitä tehdä. Soitatko jollekin? Kenelle? Kuka jaksaa kuunnella Sinun murheitasi? Äh. Yrität vaan olla. Ja et osaa mitään. Se tuntuu aivan helvetiltä. Maan päällinen helvetti. Ei sen kuulunut näin mennä.

Sitten mietit että teit virheen. Ja sitten seuraavaksi mietit että et kyllä tehnyt. Olet onnellinen. Päätät olla onnellinen ja iloinen! Otat kaikesti kaiken irti! Nyt vihdoin voit elää elämääsi niinkuin haluat. Voi olla että nautit.

 Ja sitten taas et nauti. Olet vaan niin pihalla. Missä lapsi/lapset on? Missä se sun puoliso on? Sormus on hävinnyt. Menet yksin kotiin sukujuhlista.. Otat ehkä lasin viiniä.. Ja toisenkin.. Haluat vaan nukkua ja kaikki on vaan niin tyhjää..

Moni miettii joulua ennen näitä kysymyksiä..

Viime viikonloppuna moni erosi. Eilen erosi toiset. Tänään myös yksi ilmoitti miehelleen että haluaa muuttaa pois joulukuussa ja ottaa lapset mukaan.  Eikä enää vaan halua olla yhdessä, vaikka se kaikki on luvattu valoissa koko kirkon kuullen. Luvattiin tahtoa elää yhdessä.

Enää ei ole kuulemma mitään yhteistä. On joku toinen mahdollisesti. Joku toinen. rakkaampi.

Joillekin tulee ensimmäinen (!) yksinäinen joulu ja se tuntuu todella pahalta. Niin kauhealta. Tulee ihan itku..

Onneksi mulla nämä on jo takana - Miksi totean näin. Siksi että Sinä myös pärjäät. Ja kaikki tunteet mitä tunnet on oikein. Sinulle oikein. Älä kiellä itseltäsi niitä. Elä ja käsittele ne. Ota vastuu itsestäsi. Älä tee mitään hölmöä. Olet kyllä yksin. Tiedän sen. Ei se auta että joku sanoo että Sinulla on vaikka kuinka paljon rakkaita ihmisiä ympärillä kun se ei vaan tunnu siltä.

Silti sinä olet se äiti taikka isä jonka tulee pärjätä. Sun pitää näyttää niille lapsille että Sinä olet vielä sen joulunkin jälkeen siinä. Älä hajoa.

 Parempaa on tulossa. Mä jos kuka olen ollut pohjalla. Mutta en ole enää. Usko mua vaikka kuinka tuntuu nyt niin heikolta. Sä olet sä. Et kukaan muu. Kukaan ei korvaa sua. Kukaan ei ole Sinä Sinun lapsille. Älä riko itseäsi.  Sun elämä jatkuu.

Katso mua. Katso mahdollisesti sitä naapurin ex-rouvaa taikka ex-miestä joka on nyt paljon enemmän kuin siinä edellisessä suhteessa. Katso ihmisiä ketkä on olleet pohjalla mutta ovat nousseet sieltä. Ole ihmisten kanssa. Kirjoita, puhu, itke, huuda.. Tee jotain mikä helpottaa. Kyllä jotain on mitä voit tehdä. Ja kun naurat ensimmäistä kertaa ilman lapsiesi läsnäoloa se on täysin sallittua. Vähitellen opit elämään viikonlopun tai viikon ilman lapsia. Ensimmäiset viikot on pahimpia, tai siis ensimmäinen vuosi ehkä..

Sitten se tasaantuu ja kaikki menee helpommin.. Ja ehkä joku päivä voit jopa nauttia hymyillen ja oikeasti aidosti nauraen siitä Sinun omasta ajastasi. Lapset näkee myös sen että voit hyvin ja viimeistään siinä vaiheessa he ymmärtää että näin tämän piti mennäkin. Äiti on onnellisempi. Äiti ei ole koskaan nauranut noin. Äiti on rakastunut. Tai sitten se isi. Kaikki on mahdollista.

Usko mua.

Loppujen lopuksi huomaat joku päivä että ensimmäinen joulu oli se pahin. Se oli se kriisin paikka. Joku päivä voit katsoa taakse päin ja ymmärtää että kaiken pitikin mennä näin. Joku päivä olet onnellinen. Luota siihen. Elä itsellesi niin elät myös lapsellesi. Rakasta itseäsi. Sinä selviät. Ennen kaikkea puhu.. Älä jää yksin vaikka kuinka häpeäisit. Sun sydän tulee vielä ehjäksi takaisin. Lupaan sen.

Vietetään yhdessä kaikki ihana joulu <3

 Loov uuuu! Sari