Pvm: 10.11.2016
kirjoittanut: Jukka
Olin ja elin 15v parisuhteessa ja avioliitossa aluksi todella mustasukkaisen ja sitten erittäin väkivaltaisen naisen kanssa. Hän oli vähän nuorempi ja seksiläs ja olin hänestä jotenkin riippuvsinenkin ja lastemme syntymän jälkern oli jo minulle myöhäistä lähteä. Hullun raivossaan minua on lyöty ja uhkailtu niin paljon: on lyöty ja heitetty kengillä, saksilla, mopinvarsilla, kyntteliköillä, melkein millä tahansa. Uhkailtu että ansaitsisin kuolla tai vankilaa?? Nyt olen eronnut ja nuolen haavojani. Elämä jatkuu onneksi ja siinä on paljon hyvää. Silti toipuminen kestää ja kysyn itsrltäni vieläkin miksi minä sain tämän negatiivisen lottovoiton ja hullun raivon naisen. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi, voittajiahan tässä ollaan.
Vastaa
Pvm: 10.11.2016
kirjoittanut: Matti
Toivotan kaikkea hyvää. Kunpa et koskaan menettäisi tuota elämäniloasi, joka on jostain kummasta tullut, vaikka rankkaa on ollut. Mutta toivottavasti ehdit myös levätä, nyt tuntuu että teet hommia niin kovasti. Uni paras lääke on...
Vastaa
Pvm: 14.10.2015
kirjoittanut: Minna
Oli koskettava ja rohkea kirjoitus sinulta. Olen itsekkin käynnyt perhehelvetin läpi jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Siintä on noin 12 vuotta kun muutin 2 poikani kanssa pois ja kaksi kertaa vielä alettiin olemaan yhdessä, minäkin halusin uskoa että kaikki olisi toisin. Lopullisen irtioton koko mieheen sain kun aloin vihata häntä todella paljon ja viha jatkuu tänä päivänäkin. Tänä päivänä minulla on mies jonka kanssa voin olla juuri se mikä olen, ei tarvitse pelätä mutta vanhasta suhteesta jäi silti kovat arvet joita käyn tänä päivänäkin vielä läpi ja en tiedä pääsenkö niistä koskaan kokonaan irti vaikka ystävilleni ja rakkaalle siskolleni ja miehelleni olen niistä puhunut, no sen näyttää aika. Voimia sinuule Sari ja pää pystyssä uusiin seikkailuihin
Vastaa
Pvm: 06.10.2015
kirjoittanut: Taina
Olen työskennellyt psyk.puolella ja kotihoidossa sairaanhoitajana yli 15 vuotta.Väkivaltaa on perheissä, joissa ei koskaan luulisi..yhä paljon.Vanhempi sukupolvi häpeää kertoa siitä vielä enemmän, turhaan.Arvostan ammattinäkökulmasta myös kirjoituksiasi kovasti.Ne ovat varmasti avuksi monelle.Rohkea olet, upeaa!!
Vastaa
Pvm: 25.09.2015
kirjoittanut: Sanna
Oon täällä ihan kyyneleet silmissä lukenut sun kirjoituksia. Ihailtavaa rohkeutta! Itse olin myös noin 10v sitten suhteessa, jossa koin hyvin paljon henkistä väkivaltaa. Kävi juuri niinkuin sinulle, laihduin ja kuihduin todella alipainoiseksi. Mutta siltikään en ollut tarpeeksi hyvä tai laiha. Fyysistä väkivaltaa en suhteessa kokenut, kerran mies löi seinään pääni viereen ja silloin tiesin, että seuraavan kerran isku ei enää kohdistuisi seinään vaan minuun. Elämäni paras päätös oli erota, onneksi meillä ei ollut lapsia. Kovasti voimia ja tsemppiä sulle Sari! Vaikutat aivan ihanalta äidiltä lapsellesi <3
Vastaa
Pvm: 18.09.2015
kirjoittanut: Sir Elwood
Rohkeaa, arvostettavaa, lauseet jäi päähän soimaan, vaikka surullisina. Miljoona ajatusta, miljoona kosketusta, Niin niin iloinen että sinulla perhe, menestystä ja voimaa. Voimakas nainen. Sinua ei saa mikää musertaa, ei ketään saa.
Vastaa
Pvm: 17.09.2015
kirjoittanut: Krista
Hei Sari,
Onnea uuden blogin alkutaipaleelle. <3 Aihe on tärkeä, ja erityisen hienoa on käynnistellä blogin avulla eräänlainen ”anna hyvän kiertää” -kampanja. Itsekin kirjoitat, että ”Olethan sinä myös avuksi sille, joka sitä tarvitsee. Meistä jokainen voi auttaa. Hyvä kiertää. Sen on pakko. Ethän jätä ketään yksin. Jos naapuri tulee itkien oven taakse, ota häntä kädestä kiinni ja halaa. Ja auta.”
Tämä konkreettinen välittäminen, puuttuminen, auttaminen ja kenties oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaaminen on mielestäni erittäin tärkeää. Välillä minusta nimittäin tuntuu, että some on keksitty eräänlaiseksi ohituskaistaksi, jotta voisimme olla solidaarisia maksamatta mitään hintaa. Tällä tarkoitan sitä, että tykkäysnappi ei ole vielä teko, se on vasta kannaotto ”turvavälin takaa”. Toivon, että blogisi saa kuromaan tuon turvavälin umpeen ja että vielä monta hyvää tekoa tulee tehdyksi täällä blogosfäärissä. :)
Voimaannuttavaa syksyä! <3
Vastaa
Pvm: 17.09.2015
kirjoittanut: Milla
Rankkaa, synkkää, paskaa. On se vaan kumma että tällaista joutuu jotkut kokemaan elämässään. Olen Sari samaan aikaan surullinen ja onnellinen. Surullinen kaikesta kokemastasi (väkivalta) ja onnellinen siitä että mittasi täyttyi ja olet lähtenyt todenteolla irtautumaan ikävistä tuntemuksistasi. Kuten on jo mainittu, kirjoittaminen on hyvä keino purkautua ja että teet sen näin julkisesti on Sari mahtava juttu.
Kaiken läpikäymäsi tunneskaalan ja itsesi eheyttämisen ohella jaksat ajatella muita vastaavassa tilanteessa, onnistuu sisimmältään vahvalta ja sydämelliseltä ihmiseltä. Toivon ja uskon, että saat tuota sisukkuutta ja voimia jatkaa elämässä -fiilistä tartutettua myös muihin.
Siis onnittelut tästä blogista ja tsemppiä tulevaan
Vastaa
